Kosteusvoiteet

Miksi iho kuivuu?

Yksinkertaistettuna ihomme koostuu kolmesta kerroksesta:

• päällimmäistä tai ulointa kerrosta kutsutaan orvaskedeksi (epidermis), ja sen pintaa edelleen marraskedeksi (stratum corneum)
• seuraavaa kerrosta, joka sisältää verisuonia, hermopäätteitä, karvatuppia ja hikirauhasia, kutsutaan verinahaksi (dermis) ja
• viimeistä kerrosta, joka sisältää suurempia verisuonia ja hermoja, kutsutaan ihonalaiseksi rasvakerrokseksi tai ihonalaiskudokseksi (hypodermis).

Orvaskeden pintakerros, marraskesi eli sarveiskerros (stratum corneum), on avainasemassa kosteuden säilyttämisessä iholla. Tavallisesti marraskesi sisältää vettä enimmillään 15 %. Kun sen kosteuspitoisuus laskee alle 10 %:iin, iho näyttää ja tuntuu kuivalta ja hilseilevältä ja jos kuivuminen jatkuu, se voi johtaa ihon joustavuuden heikkenemiseen ja ihon halkeiluun.

Solujen väliset tilat orvaskedessä sisältävät rasvoja sekä muita ainesosia. Soluissa olevat vesiliukoiset aminohapot ja suolat auttavat soluja säilyttämään kosteutensa ja niiden seos tunnetaan nimellä Natural Moisturising Factor (NMF). Tämä seos on tärkeä, koska se auttaa marraskettä säännöstelemään luonnollista kosteuden menetystä. Seos ehkäisee kosteuden haihtumista syvemmistä ihokerroksista.

Aminohappojen ja suolojen seos peseytyy helposti pois, koska se on vesiliukoinen. Tämä heikentää solujen kykyä säilyttää kosteutensa ihon pinnalla. Etenkin käyttäessämme voimakkaita saippuoita tai pesuaineita tai altistuessamme liuottimille nämä ihon ainesosat peseytyvät pois. Iho menettää kykyään säilyttää kosteutta, jolloin se alkaa kuivua ja halkeilla.

Ihosolut uudistuvat jatkuvasti ja kuolleet solut irtoavat. Orvaskesi sisältää luonnollisia entsyymejä, jotka ovat tärkeitä vanhoista ihosoluista eroon pääsemiseksi. Myös nämä entsyymit tarvitsevat kosteutta toimiakseen kunnolla.

Kuiva iho tuntuu usein karhealta ja hilseilevältä. Sen ihosolut irtoavat liian nopeasti. Sen sijaan, että ne irtoaisivat yksitellen, ne irtoavat isoina valkoisina hiutaleina. Toistuva kosteusvoiteen käyttö lisää vesipitoisuutta ja normalisoi solujen uusiutumisen. Tämän vuoksi kosteusvoiteen säännöllinen käyttö on tärkeää.

Mistä kosteusvoide koostuu?

Kosteusvoiteet ovat avainasemassa sekä kosteuden lisäämisessä iholle että ihon pitämisessä kosteutettuna.

Kosteusvoiteet sisältävät humektanteiksi eli kosteuttajiksi kutsuttuja aineita, jotka pystyvät vetämään puoleensa vettä ja auttavat säilyttämään sitä ihossa. Yksi vanhimmista käytössä olevista kosteuttajista on glyseriini, jota toisinaan kutsutaan glyseroliksi. Se on ollut perushumektantti monien vuosikymmenien ajan.

Voiteessa humektantit on tavallisesti sekoitettu öljyihin. Voidemaisen koostumuksen saavuttamiseksi öljy ja vesi emulgoidaan stabilointiaineiden avulla. Ne muodostavat silloin tasaisen seoksen, jossa on pieniä öljypisaroita vesipohjassa.

Koska useimmat kosmeettisista kosteuttavista tuotteista ovat vesipohjaisia, niissä on käytettävä säilöntäaineita, jotka estävät mikrobien kasvun. Mikrobeja on kaikkialla ympäristössä, myös kehon pinnalla ja sisällä. Ilman säilöntäaineita mikrobit pilaisivat tuotteen nopeasti ja tekisivät sen käytöstä jopa terveysriskin.

Miten kosteusvoide toimii?

Kun iholle lisätään kosteusvoidetta, sen sisältämä neste täyttää kuivien ihohiutaleiden ja ihon välisen ilmaraon paremmin kuin pelkkä ilma. Tämän nesteen taitekerroin on lähempänä ihon omaa ja siten se auttaa pikemminkin johtamaan valoa kuin heijastamaan sitä. Toisin sanottuna ihon kosteustasoa lisäämällä marraskedestä tulee läpikuultavampi, ja suurempi määrä valoa tavoittaa alemmat ihokerrokset. Tästä johtuu ihonvärin selvä kohentuminen, mikä on usein nähtävissä jo kosteusvoiteen levittämishetkellä.

Rusketus ilman aurinkoa?

Viime vuosina on kehitetty kosteusvoiteita, jotka saavat aikaan luonnollisenkaltaisen rusketuksen. Yksi tehokkaimmista aineista auringottomaan rusketukseen on dihydroksiasetoni (DHA), jota on aikaisemmin käytetty itseruskettavissa tuotteissa.

Rusketus itsessään ei ole väriainetta tai ”ihomaalia”, vaan se muodostuu, kun DHA ja ihon pinnan aminohapot reagoivat kemiallisesti marraskedessä.

Tämä reaktio on samankaltainen kuin ruoan valmistuksessa esiintyvä ruskistumisprosessi, niin kutsuttu Maillardin reaktio. Siihen ei kuulu ihon pigmentoitumista eikä ihon värin muuttuminen edellytä UV-säteille altistumista. Reaktio on myrkytön ja iholle turvallinen, eikä siitä aiheudu UV-altistuksen kaltaista vaurioitumisriskiä. Väri on tilapäinen ja haalistuu hitaasti. Se kestää iholla kolmesta kymmeneen päivään. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei DHA:n aikaansaama rusketus suojaa auringolta.